Ääniefektimiehen viimeiset kiusaukset

Brittikritiikin ylistämä Berberian Sound Studio nosti Peter Stricklandin trendikkääksi arthouse-tekijäksi. Persoonallista mutta hämäräselkoista muoti-ilmiötä on jatkanut ohjaajan uusin työ Duke of Burgundy.

Kumpikin teos sai Suomen ensiesityksensä Night Visions -festivaalilla, jonka nimissä tapahtui myös Berberian Sound Studionin viimevuotinen dvd-julkaisu (levitys: VL Media).

Berberian Sound Studio on esitetty myös Sodankylän elokuvajuhlilla, mikä kai osoittaa, että sitä voi tarjoilla sekä kauhu- että taidejengille. En tiedä, kumpi porukka sai elokuvasta enemmän irti, ainakaan se ei pärjännyt Night Visionsin yleisöäänestyksessä. Mediataiteilija Mika Taanila tuntui olevan ensiesityksen innostunein katsoja.

Tarina ajoittuu 1970-luvun keskivaiheille, jolloin italialaiset elokuvat filmattiin usein ilman ääntä: vuorosanat ja ääniefektit syntyivät studio-oloissa kuvausten jälkeisessä tuotantovaiheessa.

Maineikas englantilainen taituri Gilderoy (Toby Jones, Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja) on kutsuttu Roomaan The Equestian Vortex -nimisen elokuvan äänihommiin. Berberian Sound Studio ei näytä tästä ”sisäiselokuvasta” muuta kuin alkutekstit.

Joku Wikipedian kirjoittaja on luonnehtinut The Equestrian Vortexin ”gialloksi” samoin kuin Yle Teema elokuvaesittelyssään. Itse asiassa mikään sisäiselokuvaa koskeva tiedonjyvä ei viittaa giallo-koulukunnan murhamysteeriin. Työn alla on 1970-lukulaisen häijy yliluonnollinen kauhupläjäys täynnä raflaavaa verenvuodatusta ja mustaa magiaa, viitekehyksenä muinaiset noitavainot, joiden uhrit nousevat haudasta kostamaan kärsimyksiään. Strickland on ilmeisesti löytänyt vaikutteita tähän osuuteen Suspiriasta (kellarista kantautuvat noitumisen äänet) ja jatko-osatekeleestä Patrick vive ancora (pahamaineinen hiilihankoa vaginaan -kohtaus).

Gilderoy on äitinsä helmoissa maaseudulla elellyt kilttien luontofilmien ääniteknikko. Pimeä Berberian-studio, italiaanojen työyhteisö ja työn sisältö ovat hänelle silkkaa painajaista alusta lähtien. Matkakuluja ei korvata, mikä on merkki isommasta vedätysten verkosta. Tuottaja tukahduttaa vaatimukset ja mielipiteet vetoamalla taiteeseen, ammattikunniaan ja milloin mihinkin. Kirkuvia naisnäyttelijöitä käytetään hyväksi monella tasolla.

Manipulaatioon sisältyy itsepetosta. Ohjaaja Santini esiintyy suurena taiteilijana, jolla on velvollisuus esittää kaiken maailman kidutuksia mahdollisimman realistisesti. Jonkinlainen ”miksi pirussa tällaisia elokuvia pitää tehdä” -kysymys pyörii Gilderoy-ressukan päässä ja kasvaa mielenterveydelliseksi ongelmaksi.

Vahvasta genrepohjastaan huolimatta Berberian Sound Studio ei ole pastissi italokauhusta. Jos sellainen kiinnostaa, on parempi kääntyä Amerin tai tiettyjen Kill Billin osuuksien puoleen. Nostalgista tunnistamisen iloa tuntijoille tuottavat visuaaliset viitteet ovat harvoja (lähinnä muutamia Dario Argento -tyyppisiä lähikuvia mustista nahkakäsineistä) eikä juonikuvioiden kammottavuus äidy K12-tason yli. Berberian Sound Studion keskeinen koukku onkin siinä, että katsoja yllytetään kuvittelemaan ääniefektien ja repliikkien perusteella, mitä hirveää – ja hirveän retroa – The Equestrian Vortexissa voisi olla.

(Digitaalihullulla on vankka mielikuva siitä, että jos The Equestrian Vortexiä olisi yritetty 1970-luvulla tuoda Suomeen vaikka Kamras Film Agencyn maahantuontina, se olisi kielletty perusteilla raaistava ja saattaa vaikuttaa kauhua herättämällä mielenterveyttä vahingoittavasti.)

Peter Strickland on lähes kliinisellä tavalla hyvään makuun panostava ohjaaja, ei mikään trash-estetiikan roiskija. Näkemyksessä on sekä leikilliset että angstiset puolensa. Elokuva luo ahtaissa oloissa ahtaan näköalan, jossa kauhuilluusioiden lavastaminen – vaikkapa vesimeloneja mörssäämällä – alkaa vaikuttaa todelliselta kamppailulta pimeyden voimia vastaan.

Uhkaavien vaikutelmien takana on kokemattoman Gilderoyn vaikeus tajuta hänelle vierasta elokuvakulttuurin nurkkausta. Berberian Sound Studiossa kaikuu taakse jäänyt aika, jolloin kauhuelokuva oli aidosti outo ja huonomaineinen ilmiö, monien asiaan vihkiytymättömien silmissä jonkin umpidemonisen tai -sadistisen pahuuden ilmentymä. Britit olivat elokuvapaniikkiin menemisen Euroopan mestareita, mutta Gilderoy voisi yhtä hyvin tulla vaikkapa 1970-luvun Yleisradion käytäviltä.

Italialaisen kauhun ystäväksi ilmoittautunut Strickland ei elokuvassaan varsinaisesti liputa rakkaan perinteen puolesta. Keskeiseksi kokijaksi on valittu ummikkohahmo, jolle lajityyppi ei voi tarjota muuta kuin piinaa ja hämmennystä. Mutta eikö Gilderoy sittenkin ole asian eli eksploitaation ytimessä? Hän saa kokea pikkubudjetin kauhutehtailun vaietut puolet kaikessa karuudessaan. Tuotantoprosessin peruspiirteet ovat työntekijöiden riisto ja idealismilla kuorrutettu sisäinen epärehellisyys. Vähitellen Gilderoy etenee uhrista julmuuksien toteuttajaksi, mutta ei näytä selviävän sisäisesti ehjin nahoin.

Why so serious, miksi kokonaiskuva on näin nurja? Vaikuttaa siltä kuin Strickland haluaisi rokottaa itsensä vapaaksi nostalgikon illuusioista koskien luovuutta tai lämmintä yhteishenkeä hämäräperäisten suosikkikauhufilmiensä takana. On uskottavaa olettaa, että kulissien takainen meininki oli monesti lähempänä makkaratehdasta tai mielisairaalaa. Ehkä tulilinjalla on myös yleinen harhakuva entisajan populaarikulttuurin lähtökohtaisesti viattomasta perusluonteesta.

Jos nostalgian murtaminen on elokuvan pääpointti, voi kysyä, riittääkö se kokoillan elokuvan sisällöksi.  Ainekset ja keinot ovat äärimmäisen niukkoja, mutta ehkä olennaisinta on Stricklandin tapa rakentaa niiden ympärille vivahteikkaan absurdi näyttämö, mehevä henkilögalleria ja tietenkinväkevä äänimaisema.

Berberian Sound Studio on ehdoton edistysaskel vanhoja tyylejä kierrättävässä elokuvailmaisussa, mutta voi jäädä oman linjansa päätepisteeksi: vaikea sanoa, mihin tästä voisi jatkaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s