Venus in Furs: Jess Franco Rion satamassa

PARISATAA ELOKUVAA ohjanneen espanjalaisen Jesús JessFrancon (1930–2013) kuolema huhtikuussa ohitettiin suomalaisessa painetussa sanassa vähin äänin, vaikka Filmihullu-lehden toimitussihteeri ehdotti allekirjoittaneelle nekrologin kirjoittamista.

Toistaiseksi ainoa näkemäni suomenkieliseen ”printtiin” yltänyt maininta Francon kuolemasta lukee Atlantic Filmin jakeleman Venus in Furs -elokuvan (1969) takakannessa.

Toisinaan maailman huonomaineisimmaksi ohjaajaksi mainittu kauhu- ja erotiikkaspesialisti Franco koki ennen kuolemaansa arvonnousun, jonka eräs ilmentymä oli vuoden 2008 kymmenien elokuvien retrospektiivi Pariisin Cinématheque Francaisessa – merkittävä mutta muille kuin tosiuskoville ehkä piinallinenkin putki. ”Erotomaaninen runoilija ja hullu, inspiroitunut kokeilija”, ohjelmateksti luonnehti.

Francon näkeminen lahjakkuutena (eikä pellenä tai bulkkiosaston suoltajana) on ilmiö, jonka juuret löytyvät Pariisista, 1970-luvun Pariisin Mini-Miduit-kauhufilmiteatterista ja samannimisen elokuvalehden kirjoittajista kuten Jean-Marie Sabatier.

Englanninkielisessä elokuvamaailmassa murrosta merkitsi Phil Hardyn toimittaman Aurum Film Encyclopedian Horror-opus (1985), jonka kirjoittaja Paul Willemen otti Francoon totuttua avarakatseisemman asenteen. Muutamia vuosia myöhemmin yhdysvaltalainen Tim Lucas käynnisti aktiivisen intoilun teinihenkisen kauhuelokuvalehti Fangorian sivuilla. 1980-luvun loppu oli tällaiselle otollista aikaa; Francon houraileva, boheemi ja seksuaalinen estetiikka näytti virkistävältä vastavoimalta Painajaisen Elm Streetillä jatko-osille sekä George Romeron ja Tobe Hooperin rutiinivaiheelle. Kultti kasvoi 1990-luvulla, jolloin Francon Vampyros Lesbos –elokuvan teemabiisi nousi Music TV –hitiksi. Dvd-julkaisujen ja nettimyynnin aikana monista harvinaisista nimikkeistä tuli helposti saatavia, mutta täysiverisiä Franco-friikkejä stimuloiva vaikeasti nähtävien, kadonneiden tai salaperäisten teosten lista on edelleen pitkä.

TANSKALAISEN Another World Entertainmentin kautta Pohjoismaihin levinnyt Venus in Furs on harvoja Suomen dvd-markkinoilta löytyviä Francon ohjauksia. (Vuokravideoajan anti oli jossain määrin runsaampi.) Rioon ja Istanbuliin sijoittuva jazztrumpetisti Jimmy Loganin (James Darren) ja s/m-orgioissa menehtyneen aavemaisen Wanda Reedin (Maria Rohm) romanssi on Francon runollisimpia töitä. Joku elokuvahistorian kurssin pitäjä voisi käyttää sitä esimerkkinä eurooppalaisen arthouse-elokuvan peruspiirteisiin kuuluvasta vapaasta subjektiivisuudesta. Päälle vielä maininta ”epäluotettavasta kertojasta”, niin elokuvan saisi kuulostamaan älykkötyyppiseltä materiaalilta.

Katsomiskokemuksena Venus in Furs on kuitenkin jotain aivan muuta: aistillinen, tunnelmoiva ja fetissihenkinen intohimojen, näkyjen ja muistojen verkko. Syke nousee vahvimmin kohtauksissa, joissa Wanda kohtaa häntä piinanneet aristokraattiset sadistit (Dennis Price, Margaret Lee, Klaus Kinski) ja aiheuttaa heidän kuolemansa. Jimmy muistaa tai kuvittelee nähneensä Wandan kuolemaan päättyneen verenhimoisen ryhmäaktin, jonka etenemiseen hän ei yrittänytkään puuttua. Oliko kyse pelosta, poikkeamien suvaitsevaisuudesta vai omasta halusta tirkistellä, miten pitkälle tilanne etenee?

Kinskin esittämän verenimijä-Ahmedin osuus on kiinnostava sekoitus fantasiaa fantasian sisällä: ennen kuolemaansa hän kuvittelee olevansa vapaaehtoisesti orjaksi ryhtynyt sulttaani. Useimmissa elokuvissaan pelkkänä nimenä tai ”talismaanina” heilunut kulttitähti antoi useimmissa Franco-elokuvissaan aidosti vaikuttavia näyttelijäsuorituksia. Venus in Fursissa Kinskin skaala yltää takakireästä ilmeettömyydestä ekstaattisuuteen, jossa kärsimys ja nautinto sekoittuvat. Dvd:n Jesus in Furs –haastatteludokumentissa Franco kiittelee Kinskiä ja väittää ohjanneensa tätä seitsemässä elokuvassa. Todellinen lukumäärä lienee vähän vähemmän.

VENUS IN FURSIN rinnakkaisteos on Francon vuotta aikaisemmin tekemä Necronomicon (1968), henkilöitään ja ideoitaan vielä kaleidoskooppimaisemmin veivaava sekoitus maagisen antisankarittaren vaellusta, ”liian pitkälle” meneviä s/m-akteja ja dekadenttia juhlimista. Molempien elokuvien kuvasto on täynnä psykedeliaa, vanhoja taideteoksia ja ”symboliikkaa”, joka ei välttämättä viittaa mihinkään. Maailman menoa hämmentyneenä seuraavan Jimmyn pöllämystyneen kertojaäänen takia Venus in Fursilla tuntuu olevan toinen jalka todellisuudessa, mutta tämäkin saattaa olla ohikiitävä harha. Elokuvallisia vaikuttajia ovat Michelangelo Antonionin Blow-Up, Alain Resnais’n Viime vuonna Marienbadissa ja Mark Robsonin Seitsemäs uhri.

Venus in Furs kytkeytyy väljästi Leopold von Sacher-Masochin samannimiseen eroottiseen romaaniin, joka filmattiin 1960-luvun lopulla sekä USA:ssa että Italiassa. Black Angel -työnimellä valmistunut Francon elokuva ei ole suora adaptaatio. Sacher-Masoch tuntuu kiinnostaneen Francoa tai hänen tuottajiaan osittain siksi, että sama kirjailija inspiroi muodikasta rockbändi Velvet Undergroundia – jonka debyyttilevyltä löytyvät kappaleet Venus in Furs ja Black Angel’s Death Song. Myös Wanda Reedin sukunimi saattaa viitata Velvet Undergroundin Lou Reediin. Varsinaista rock-estetiikkaa elokuvassa ei esiinny. Vapaamuotoisesti soljuvan Venus in Fursin musiikillinen genre on jazz. Jesus in Furs -dokumentissa Franco kertoo saaneensa tarinan alkukimmokkeen Chet Bakerin kanssa käymistään improvisaatiokeskusteluista.

Alkujaan Franco halusi tehdä elokuvasta mustaihoisen jazzmiehen ja valkoisen naisen rakkaustarinan, mutta väri- ja sukupuoliyhdistelmä ei kelvannut amerikkalaisille levittäjille. Päähenkilöllä on kuitenkin värillinen rakastettu: brasilialainen laulajatar Rita (Barbara McNair) on tarinan ainoa jalat maassa -henkilö, joka päättää elokuvan kohottavalla nimibiisin tulkinnallaan.

Franco on aina lyhytjännitteinen ja kaukana täydellisestä, niin myös Venus in Furs. Silti se onnistuu lataamaan hataraan juoneensa todellista svengiä ja mystistä kaihomieltä. Hyvä paikka tutustua arvaamattomaan ohjaajaan.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Venus in Furs: Jess Franco Rion satamassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s